Kyllä SE siitä…

Jos haluette tietää mitä meikäläinen teki aiemmin niin kelaa itsesi alemmas kohtaan missä puhutaan kokosta.

Ne jotka ovat lukeneet Sarin/Rikan blogia ehkä ymmärtävät tämän vitsin…

Ja Rika… Älä vihaa.

Ja Ja sanoo äkistä, jos ette saa selvää.. Ja mä näin unta an uuta… Pitää alkaa kirjoittaa selvemmin…

Tai oikeastaan kävin jo… Olin vko 26 siellä aikaa kuluttamssa kahden kaverini Empun ja saaran luona. Matkustin ensimmäistä kertaa junalla ja vieläpä yksin. Okei se teistä ei kuulosta tempulta eikä miltään, mutta mä en ole koskaan ollut junassa, joten mulle se oli uusi kokemus, joka aluksi tuotti hirveästi jännitystä ja hermostun ylikuumentumista, mutta selvisin siitä hengissä. Ja tässä muutama merkintä siltä viikolta.

Elias on Saaran poikakaveri.

 

Olisin voinut ehkä käsitellä paremmin, mutta en jaksanu…

Ja seuraavaksi todiste kun kavereiden urhollisuudesta:

Mun käy tyttöjen poikakavereita hieman sääliksi….

Ja sitten mitä tapahtui Empulle ja minulle kun olimme ulkona rentoutumassa:

Mukava viikko se oli ja hauskaakin oli ja mikä parasta: Sain viettää aikaa hepuloivan Empun ja kiireisen Saaran kanssa. Olitte ihania! Ja olette edelleen. Toivottavasti ei jääny mitään traumaa mun vierailusta.

Tänä vuonna päätettiin tehdä juhannuskokko jostain hieman poikkeavasta:

Päätettiin laittaa vanha, laho ja ampiaisia täynnä oleva leikkimökki kokoksi. Täyettiin se kaikella rojulla.

Siinä sitä viedään kokkopaikalle. Laskusta ei ole kuvia, mutta katto ei enää kertaa joten jouduttiin ottamaan hihnat avuksi sen laskemisessa.

ja sitten: Palaa, palaa, palaa, palaa ja palaa:’

Ja  jäljelle jäi tämä:

 Ei uskoisi enää, että se on ollut joskus leikkimökki.

Niin mökki sai loppunsa ja polttohautauksen… Ja niin meni juhannus.